Sananen sinulle

On elämänpolkusi kuoppia täynnä
Ei aina onni edessäsi siinnä
Muista, voit luokseni aina palata
Yritän pahan mielesi pois halata
Kuiskaan korvaasi sulosanoja
Viljelen poskellesi pusuja
Rakas, olet minulle tärkeä
Ei elämässä ole aina järkeä
saatikka oikeudenmukaisuutta
Yritä olla kokematta pelkuruutta
Seiso vahvana omalla tielläsi
tarvittaessa olen heti rinnallasi
Voi kun sinulla olisi vain pieni pipi mihin puhaltaa
ja sillä pahuus katoaa
Mutta voin vain tarjota sinulle käden
ja vankkumattoman tuen
Olet minulle, meille korvaamaton
Ihana, suloinen ja aivan uskomaton
Kanna siis selkäsi suorana ja ylpeänä
vaikka tiesi olisi pelkkiä monttuja täynnä
Yhdessä me ne ylitämme
Vielä aurinko loistaa yllemme

Lupaus

Lainasin sinut sairaalalle hetkeksi
ja tuo hetki venyi melkein vuodeksi
Mitä kaikkea me menetimmekään

En ollut paikalla kun aloit itkemään
En tarjonnut sinulle lohduttavaa syliä
En nähnyt ensimmäistä hymyä
En tuudittanut sinua uneen
En aina uskonut edes huomiseen

Laitoin elämäni täysin jäihin
vain odotin että sinut kotiin saisin
Olin vain tyhjä kuori
Minusta valui suru, tuska ja huoli

Miten ihmeessä siinä voi elää
kun jokainen päivä maton altani vetää
Silti annoin rakkauden siemenen itää
odottaen päivää jolloin usko tulevaan pitää
Vaadin ja hoidan sitä huolella
ja aion sinua kaikelta suojella

Sikarintuoksuinen

Bussipysäkillä istuu vanha mies
ahavoituneet kasvot
uurteissa elettyä elämää
kävelykepin kahvassa kulumaa
ja kevyt sikarin tuoksu
Hän odottaa

Bussi tulee
muttei mies hievahda
Hän istuu paikallaan
Toinen bussi tulee
Mies ottaa povitaskustaan sikarin
ja sytyttää

Sama toistuu joka päivä
Mies tulee ja istuu
polttaa sikariaan
Poltettuaan lähtee
Jättäen jälkeensä
vain katoavan hajuvanan

Saavun taas aamuna uutena
ja näen vain tyhjän penkin
Istun alas
ja odotan
Miestä ei näy
Päätän ostaa sikarin

*Runotorstain 212. haaste sanasta odotus.

Kesäkummitus

Shh, nyt se tulee
hiipii hiljaa yli meren
yltyy, yltyy, sua kovistelee
mukaan tempaa sut, mut herättäen
Tyyntyy, yltyy, tyyntyy, yltyy
Kovaa laukkaa ratsullansa
kunnes hieman jo heltyy
Asettuu olemaan aloillansa
Se nostaa hameen helmaa
ja hiuksilla leikittelee
Se sinutkin mukaansa tempaa
piruettejansa pyörittelee

Shh, ollaan hiljaa
Se ei saa säikähtää
Katso, miten se tanssittaa viljaa
ja välillä vähän ärähtää
Nyt se tanssahtelee koivikossa
ja tuo tuulahduksen muualta
Maista noista joissa
tuntuu aina niin kuumalta
Voit astia kostean saariston
ja jos oikein pinnistät niin
myös mausteisen välimeren rannikon
kuiskeet kantautuu sun korviin
Naurua, kikatusta, iloa
se kantaa mukanaan sylissään
Ehkä myös kuumaa himoa
alkua uuteen elämään

Shh, katso tuonne
Se poistuu, se juoksee
On taas syksyn enne
tunne, miten kaikki viilenee
Jo häipyy kesäkummitus
mutta älä huoli
Ei tämä ole lopetus
Se palaa nopeammin kuin nuoli
ja kauniimpana kuin viaton ajatus
Vain odotat hetken ajan yli
ja sulje tämä sydämeesi
Jo odottaa sua sen syli
Se löytää sun polkusi, tiesi

* Runotorstain 211. haaste. Haastesanana on kesäkummitus ja taustana ote Tove Janssonin kirjasta Muumimapan urotyöt (WSOY 1963).

Kevät

Kuuma aalto sulattaa
valkean haarniskan
Luonto verhoutuu
vaaleanpunaiseen hääpukuun
kirkasta rakkautta säteillen
Valmiina suutelemaan maailmaa

Pyramidi

Olen korttipyramidin alin kerros
Kaikki rakentaa varaani
ja saa voimansa minusta
Mutta kukaan ei huomaa
että minä horjun
Vapisen tuulessa

Keijutyttöni

Hento sipaisu vatsassani
muistutus sinusta
Näen sinun pyörivän vaaleanpunaisessa hattarassa
kikattavan ja kihertävän
imien peukaloa ja nyrpistäen nenää
Olen varma, että synnyt siivet selässäsi

* Pöytälaatikkotuotantoa vuodelta 2009

Yhtä odotusta

Odotan sinua töistä
Odotan sinua kaupasta
Odotan, että soitat
ja kiirehdit puhelua
Kerrot omat asiasi
omani odottaa iltaa

Odotan, että hoidat paperityöt
Odotan, että saat syötyä ja hengähdettyä
Odotan, että tulet viereeni
sängyssä kaappaat syliisi
Avaan suuni ja huomaan sinun jo nukkuvan
Odotan aamua
ja huomaan sinun jo lähteneen

Suvivirsi

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen
ihailen tätä vaikka
odottaa hetkonen
Nyt tulevaisuus viepi
taas kohti haavetta
se ilon onnen suopi
ja mulle mainetta

On mulla haave kaunis
tuo onnen saaminen
ajatus siitä oitis
tuo mielen iloisen
ei sitä mikään estä
ei murhe maailman
ei puute eikä hätä
ei mutka elämän

On onni mulle perhe
ja lapsi suloinen
jos saisin olla terve
myös työtä tarvitsen
ois maailmani täysi
mit minä haluan
sen elo mulle soisi
nyt sitä odotan

* Runotorstain 210. haaste ja aiheena on suvivirsi.

Kuoppa

Joka kerta minä mietin miten
toiselle voi olla niin ilkeä
kuoppaa täynnä ivaa
kaivaa ja kaapii
se toisen niskaan
Itse silti
siihen aina myös syyllistyn
Lankeaa myös enkeli kultainen

Runotorstain 209. haaste "Joka toiselle kuoppaa kaivaa..."

Haasteen pohjalta kannattaa lukea vain rivin ensimmäiset sanat.

Istun ja katson

Istun ja katson
lämmin vesi kutittelee varpaitani

Istun ja katson
tuuli tuo mukaan tuoksut
kesän ja kostean mullan

Istun ja katson
laiturin päässä
heiluttelen jalkojani
ja vedän syvään henkeä

Istun ja katson
veden yli
kuinka kuu luo sillan naapurisaareen
jossa joku toinen
istuu ja katsoo

Istun ja katson
miettimättä
huolehtimatta
maailman murheita
jotka eivät minua huoleta
olen vain nyt ja tässä

Istun ja katson

Runotorstain 208. haaste. Haasteena on ote nuortenkirjasta.

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Omat haamut, aaveet

omat haamut
mustat aaveet
viikatteet olallaan
seuraavat minua
askel askeleelta
aina yhden perässä
kuulen selkäni takaa
kuisketta
ja tiedän
ne ovat siellä
taas
odottaen
hetkeä jolloin horjahdan
hidastan
pysähdyn
otetta kaulastani
melkein jo tunnen hipaisun niskassani
ne aaveet
minun haamut
mustat
ajatukset

Aamu

Aamu, sinä herätät minut
Auringonpaiste silmääni
Pöydällä valmis kartta elämään

Mustuneet ajatukset
hileiset lammikot
Varustautuneena tulevaan

Itsekin muukalainen kodissani
Ne katsovat minua
samat rypyt
Te jotka määräätte
Tie edettävänä

Minä elän aina huomiseen

Minulla ei ole mitään sielua

Minulla ei ole mitään sielua
Ei omatuntoa, ei ylpeyttä

Lennän ajatuksissani
ulos maailmaan
Väriä hohtaen, auki tulevaan

Olen nähnyt tulevan
Vain tuskainen tyhjyys
Valmiina pistämään
kuin keko aurinkoja
Huojuen kehtona tuulessa

Odotan

Oma kaunis maailmani

Värit

Muutoksen odotus
ilman katumusta
viisaus menneestä

Elämän voima
rakkaudesta syntynyt
energia, joka kantaa yli

Liikun vapauteen
kohti omaa syksyä
iloiten

Kiukuttelen matkalla
toivoen iloa
lämpöä ikuisuuteen

Kasvan mittoihini
etsien tasapainoa
rauhaa pitkään elämään

Lennän jo unissani
sisäiseen tietoisuuteen
jossa rauha lepää

*Runotorstain 205. haasteesta lähtenyt ajatus. Runossa on sateenkaarin värien symboliikkaa. Jokainen kappale on oma värinsä ja jokaisessa rivissä on tähän väriin kuuluva symbolinen merkitys. Värit ovat violetti, punainen, oranssi, keltainen, vihreä ja sininen.

Pieni tuhahdus

Painat pääsi
tuhahdat
Silmissäsi tyhjä katse
verhot sulkeutuvat
Jalkasi nytkähtää
Minä kannan sinut sänkyysi
ja hymyilen

Odotan

Odotan iltaa
pientä omaa hetkeä
hetkeä jolloin hengähtää
Odotan huomista
jospa silloin ei sataisi
pilvet väistyisivät taivaaltani
Odotan viikonloppua
ennen se toi iloa ja vaihtelua
ystäviä
Odotan milloin lapset kasvavat
pärjäävät ilman
pärjäävät ilman minua
Enkä huomaa hetkien menevän ohitse
kultaisten muistojen

Minä seison

Minä seison tässä
jaloistani kulkevat juuret
syöpyvät syvemmälle maahan
pitäen minut kiinni
reaaliassa

Tässä minä olen
ylpeänä
seison omilla jaloillani
suoristan selkääni pituutta
Selkääni
jonka takana seisovat
tukijoukot
Perheeni

Minä seison tässä
omalla jalustallani
hymyilen taakseni
ja pidän nyrkit edessä

Minä seison
juuri tässä

Runotorstain 206. haaste sanasta "tässä".

Säde

Hopeisen harmaan pilven takaa
se pilkahtaa
säde
joka kaunistaa

Kysyy minulta jaksanko
vielä vähän
jatkaa
sateenkaaren päähän

Luon katseeni ylös
silmät punoittaen
taivaaseen
vieläkö lisää, ajattelen

Paljonko pitää kestää
tien taivalta jatkaa
kompuroiden
läpi kivien painaa

Hopeinen tie
edessäni siintää
säde
sen minulle piirtää

Jos hetken vielä kestän
niin kenties
kukaties
auta armias

Loppuu matkani tää
ja pääsen
lopulta
sateenkaaren päähän

* Runotorstain 207. haaste eli runo sanasta säde.

Taimi

Elämän siemen
kytee piilossa
jäätyneenä
odottaen
sitä ainutta hetkeä
jolloin sillä on mahdollisuus
ja katso
Musta routainen maa
jonka läpi
puskee uusi taimi

Kunhan vain jaksat odottaa

Yksi niistä päivistä

Tämä on taas yksi niistä päivistä
jolloin mikään ei tunnu miltään
Jolloin haluan eristäytyä
ja olla vain yksin

Kädet ristissä rinnallani
pyörin paikallani
kunnes verkko on kitoutunut ympärilleni
tiukaksi koteloksi

Kaadun sohvalle päiväksi
pariksi
ja turrun eteeni tuijottaen
mustaa laatikkoa

Ei iloa
ei onnea
ei surua
ei myötätuntoa
Ei mitään

Havahdun
On aika murtautua kotelostani
ja muuttua