Istun ja katson

Istun ja katson
lämmin vesi kutittelee varpaitani

Istun ja katson
tuuli tuo mukaan tuoksut
kesän ja kostean mullan

Istun ja katson
laiturin päässä
heiluttelen jalkojani
ja vedän syvään henkeä

Istun ja katson
veden yli
kuinka kuu luo sillan naapurisaareen
jossa joku toinen
istuu ja katsoo

Istun ja katson
miettimättä
huolehtimatta
maailman murheita
jotka eivät minua huoleta
olen vain nyt ja tässä

Istun ja katson

Runotorstain 208. haaste. Haasteena on ote nuortenkirjasta.

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)