Satumaailma

Haluaisin vain haaveilla
uppoutua satumaailmaan
ja kadota kaninkolosta
kauniille niitylle
Mutta ilman Liisaa
ja kuningatarta

Haluaisin vain uneksia
prinsessalinnoista ja mekoista
uljaista prinssirohkeista
Jossa kello ei koskaan löisi kahtatoista
ja paha äitipuoli olisi tuntematon käsite

Haluaisin vain toivoa
että oman elämäni sepesudet
putoaisivat kaivoon
ja antaisivat punahilkan hypellä ilosta

Ohje päivän varalle

Ylläty kerran päivässä
Muuta yksi asia itsessäsi
itke, naura, raivoa
Riistä hiuksia päästäsi
ja pompi tasajalkaa
Anna anteeksi ja unohda
Naura vielä kerran
itsellesi

Vanha valokuva

Näin vanhan valokuvan
niin mieleen painuvan
Oli kuva jo haalistunut
sen kulma rusehtunut
monien käsien koskema
ja kahvinkin tahrima

Silti tuo mustavalkokuva
yksinäistä naista esittävä
kertoi minulle paljon enemmän
kuin digikuva nykyelämän
Kuvan naisen uurteet
ja kasvojen lempeät piirteet
kertoivat elettyä elämää
Niin paljon pahaa ja hyvää
Yksinäisiä
työntäyteisiä hetkiä
ja pieniä levon tuokioita
saatuja ilon tunteita

Mitä tuo nainen onkaan tehnyt
Olkoon hänen toiveensa täyttynyt

En tiedä mitään

En tiedä mitään
en yhtään mitään
Olen tyhmä paska
Pelkkä ajatuksen tuska
Saa minut raivostumaan
ja entisestään tyhmentymään

* Runotorstain 181. haaste aiheesta "en tiedä mitään". Haluaisin taas muistuttaa, että runotorstain runot ovat käsittelemätöntä ajatuksenvirtaa. Minkä sitä voi sille, mitä mieleen pälkähtää. :o)

Mahdoton paikka

Haluan kasvaa aikuiseksi
sellaiseksi
jonka näen mielessäni
haavekuvassani
Sisäinen kasvu on tärkeämpää
ja pysyvämpää
kuin ulkoiset saavutukset
taloudelliset fokukset

En mittaa menestystä rahana
tai tittelinä hienona
työpaikka-arvostuksena
tai hulppeana autona
Menestys näkyy itsessäni
omana polkunani
jota kulkiessani
saavutan tavoitteeni
tyytyväisenä itseeni
kasvavana luonteena
ja sitä kautta säteilevänä onnena

En usko että se on mahdoton paikka
taikka
onko sitä koskaan tyytyväinen
valmis täysikasvuinen

* Runotorstain 182. haaste aiheesta mahdoton paikka.

!

Täytän tyhjän sivun viivoilla ja pisteillä
Kaiken maailman perkeleet eivät riitä
kertomaan
mitä haluan sanoa

Viiva ja piste

* Runotorstain 183. haaste aiheesta !.

Ahneus hotkaisee välipalaksi

Ahneus tekee meistä onnettomia
ja saa meidät aina kaipaamaan lisää
Se tekee meidän tyytymättömäksi omaan elämään
liian vähän, liian arkista, liian tylsää
Liian on ahnea sana

Ahneus hotkaisee välipalaksi
ja jättää oletuksen raon tulevalle
Ahneus täyttää hetkeksi
Suo pienen nautinnon
muttei tyydytä

Ahneus ei tunne onnea
Ahneus ei tunne tätä hetkeä
Ahneus haluaa saada kaikki
nyt
minulle
heti
Ja se ei riitä

* Runotorstain 185.haaste sanasta ahneus

Kämmen

Pehmeät kädet
pienet, sirot ja hennot
kuin lapsella
Ja näissä pitelen hänen sydäntään

Raja

Minulla on näkymätön raja
jota en ylitä

Yllytän itseäni
tekemään uhkarohkean, huimapäisen hypyn
rajan toiselle puolelle
Sieltä minä heilutan ja huiskutan
hymyilen ja huutelen
"Hei, täällä minä olen"
Ja palaan nopeasti takaisin

Minulla on raja
joka on ja pysyy
Se on minun turvani
Se on minun esteeni
Sen sisällä on pehmoista ja turvallista
mutta minä haluan ulos
ulos, ulos, ulos
tuulettumaan
tuntemaan huiman rohkeuden
adrenaliinisuihkun

Minä istun rajan sisäpuolella
Peilikuvani on ulkona
katselee minua ja ilkkuu
Mamis, mamis

Olkoon
Olkoon niin
Raja on ja pysyy
Joskus minä vielä teen sen ja näytän
kuinka hurja minä olen
Mutta nyt
Täällä on niin ihanan pehmoista

* Runotorstain 186. haaste sanasta raja. Runotorstain runot ovat ajatuksenvirtaa, jota ei ole muokattu, käsitelty tai harkittu.

Runot kertovat tarinaa

Runot kertovat tarinaa
arkisesta aherruksesta
rakkauden voimasta
tunteiden pyhyydestä
rumista kasvoista, ihmisen rumuudesta
Runot kertovat tarinaa
jokaisen omasta elämästä

Lapseni ovat kauniit

En osaa kertoa lasteni ihanuudesta
koska aamuni alkaa päänsäryllä
jo valmiilla väsymyksellä
Jatkuu kirkumisella
ja ainaisilla itkuilla
Olen kireä kuin viulunkieli
valmiina napsahtamaan
ja laulamaan omaa lauluani
Lapseni ovat kauniit
mutten osaa kertoa sitä
Osaan vain sanoa
Rakastan teitä

Keijunsiivet

Jonain päivänä
kasvatan keijunsiivet
pinkit ja untuvaiset
hopeasta kimaltelevat
Säteilen aurinkoa ympärilleni
Leijun kuun usvassa
hopeatietä pitkin
Tanssin kevyitä piruetteja
pyörin onnen huumassa
kohti tähtien täyttämää kimaltavaa pimeyttä
Jonain päivänä
kasvatan keijun siivet
Huumaan läsnäolijat onnellani
ja saan heidät hymyilemään

Päätös

On ihmisiä, jotka laulaa
ja ihmisiä, jotka naulaa lautaa tai pauhaa rauhaa
On ihmisiä, jotka välittää läheisistään
ja ihmisiä, jotka vähät välittää
On sinun tehtäväsi päättää itsestään
kumpaan ryhmään kuulut
Pelkäätkö asettaa itsesi alttiiksi
ja rakastaa kuin hullut
Vai oletko yksi niistä hulluista
jotka juoksevat alasti kaduilla huutaen
elän elämäni sinua rakastaen
Saat itse tehdä sen valinnan
elätkö elämäsi turhista valittaen
vai sitä oikeaa rakkautta vaalien

On ihmisiä, jotka jakaa omistaan
ja ihmisiä, jotka hautoo itsemurhaa
Se päätös on sinun itse tehtävä
oletko rakkauden arpapeliin lähtevä

Loppuuko suru itkemällä?

Loppuuko suru itkemällä?

Saako toivo kaiken muuttuman hyväksi?
Saapuuko onni hymyilemällä?
Vaikka hymy olisi epäaito
Haihtuuko ahdistus ulkoilemalla
Pitääkö kiire pään selvänä?
Saako rauhan rukoilemalla?
Tuleeko minulle todella apu, jos rukoilen tarpeeksi voimakkaasti,
tarpeeksi ahkerasti?

Hetken unohdus on autuasta
kiire pitää ajatukset toisaalla
tai uni, joka on unetonta
vailla näkyjä tai muistoja

Illan yksinäinen hetki
on kuitenkin paholaisen tunti
jolloin omat riivaajat saapuvat
kellot kumisten

Painajainen

Useasti tuntuu, että viime vuosi oli vain unta
loppumatonta painajaista
tai huono fiktiokirja
tuhannen sivun kidutusopas

Elokuvaa ei kukaan viime vuodesta tekisi
koska elokuvassa pitää olla myös jotain iloa
se ei käy
että katsomo itkee vuolaana
muodostaen valuvan puron lattialle

Jos viime vuosi olisi kuitenkin ollut painajaista
se olisi loppunut kirkaisuun
Ja kylmä hiki olisi valunut selkääni pitkin

Niin ei käynyt

Joten minä jatkan painajaisen elämistä
ja menen nukkumaan saadakseni rauhan

Olen kiitoksen velkaa

Olen katsonut sinun kuolevan
Olen pitänyt sinua sylissäni
kun olet veltto ja tajuton
Avuton
Olen puhaltanut sinuun henkeä
ja rukoillut jumalaa
Olen itse ollut avuton

Se henki elää nyt sinussa
ja puhaltaa vahvana
Se henki pysyy ja säilyy

Olen kiitoksen velkaa

Saastetta korville

Mikä melusaaste!

Teknologian hurtat peittävät
luonnon sinfonian mölysaasteellaan
Peltilehmät ja metallilinnut
ovat helvetin lähettiläitä
Vievät ihmisen kauas nautinnosta
ja sielun ruuasta

Kuuntele kerrankin kevättä!
Häivy kauas betonimaasta
ja askella kohti rauhaa

Polku

Syrjäinen polku kutsuu minua
Sen maan alta kasvavat kivet
ja satojen jalkojen jättämä paljas tie
Polun päässä minua odottaa rauha

Hypytystä

Hyppy toiseen elämään
Hyppy auringon yli
Hyppy tulevaisuuteen
ja hyppy menneisyyteen

Minä hypin, hypin ja hypin
Hypin säikähtäneen kauriin lailla
kauas omasta maailmasta
ja omasta elämästä
Hypin vaikeuksia karkuun
ja yritän säilyä hengissä

* Runotorstain 163. haaste. Runo sanasta hyppy.

Vaihtoehdot

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa
joista pitäisi valita se oikea
Valitsit kumman tahansa
mietit kuitenkin aikanansa
Oliko se toinen parempi
ja sinulle mielekkäämpi

* Runotorstain 162. haaste. Runo sanasta vaihtoehto.

Hidas kuolema

Jos tiedät mitä on kärsimys
pelkkä sana saa sinut tuntemaan
ja sielusi valtaa pohjaton väsymys

Ehkä olet jo tottunut kokemaan
jotain mitä muut eivät voi edes ajatella
Jotain liian tuskaista

Kärsimys ei silti kulu kokemalla
Sen terä ei tylsy ajan hampaista
Kärsimys lävistää sinut aina uudestaan
ja viiltää yhtä syvältä
kuin se teki ensimmäisellä kerrallaan

En ole säästynyt kärsimykseltä
joten tiedän mistä puhun
Kärsimys on sielun hidas kuolema
se aiheuttaa synkän surun


* Runotorstain 161. haaste. Runo sanasta kärsimys.

Haistan kevään

Haistan kevään aavistuksen
Haistan vihreän nurmen
Tuulessa tunnen aavistuksen menneestä talvesta

Mieleni paistaa jo kesän auringossa
ja tunnen eläimellistä vetoa juurilleni
Äänet voittavat Vivaldin sinfoniat

Istun puistonpenkille haistelemaan
Ja sieluni täytän elämällä

Runoutta

Kiertelyä ja kaartelua
etsien keinoa millä sanoa
yksi asia parhaiten
Sanoja sanojen perään
kimurantteja ja koukeroisia
punaista lankaa etsien
lähestyen ylhäältä ja alhaalta
sekä yllättäen kulman takaa
Kaunopuheisuutta asiasta
jonka voisi sanoa helpommin ja suoremmin
Asian toistoa
Runoutta

Elämän byrokratia

Haluaisin perustaa uuden viraston
pyörittämään paperia
Paikan jonne voi valittaa elämän epäoikeudenmukaisuutta
lomakkeella B620D
Keski-iän ylittäneet harput istuvat tiskillä
laitettuaan aamulla papiljotit
viraston standardin mukaisesti
Iskevät leimoja lomakkeisiin
joilla voi vaatia palautusta kohdalla
"En minä tätä halunnut"
Elämän byrokratia
ja pelkkä valitusoikeus
tekevät tästä kaikesta paljon siedettävämpää

Kenelle minä nyt valitan?
Elämä vaatii lisää byrokratiaa

Muistojen puutarha

Muistojen puutarhassa
kukat kukkivat kirkkaamin
ja okaat pistävät terävimmin
Tuoksu huumaa kulkijan

Muistojen puutarhassa
pilkottaa vääristynyt peilikuva
muurin takana pilkottavasta todellisuudesta


Runotorstain 160. haaste: Caj Westerbergin runon innoittama.

Runotorstain runoni ovat käsittelemättömiä. Julkaisen ensimmäisen version ja ajatuksen.

Asetelma

Eloton sommitelma
jäykkä, muodollinen kuva
pakollinen korvasta korvaan irvistys
esitys onnesta ja kiiltokuvasta
"Kaikki on hyvin"
Propaganda-asetelma
josta puuttuu kaikki elo
Kaksiulotteinen
litteä ja lattea
Mauton

Mihin ihmeeseen katosi luonnollisuus ja nauru
lasten raikuva ääni
kyyneleet silmäkulmasta
likatahrat ja haiseva hiki

Perhekuva on eloton sommitelma
todellisuuden irvikuva

Runotorstain 159.haaste: asetelma ja siihen liittyvä linkki Wikipedia-asetelma

Tulisieluinen

Tulisieluinen
hetkestä nauttiva nainen
joka ei tuhlaa aikaa turhuuksiin
päät kääntävä nainen
palavasti osallistuva
taiteellinen ja tunteellinen

Tulisieluinen
kaunis, kaunosieluinen
ihanteellinen
etäinen ja mystinen myytti
vieras maaginen olento
kuin yksisarvinen

Runotorstaihin osallistuva runo, 158. haaste: tuli

Runotorstai

Maanpäällinen helvetti

Tiedätkö, mitä on helvetti

Astu sisään lastenosastolle ja kuuntele
Miten lapset huutavat ja kirkuvat
pahaa oloaan, ikävää, äitiään
sitä järkyttävää kauhua ja yksinäisyyttä
Kun ensin revitääm maha auki ja sitten heitetään kalterisänkyyn
Joku käy pistämässä neulalla
ja hymyilee päälle

Astu sisään lastenosastolle
oma lapsi sylissäsi
ja tiedä, että hänen vatsansa revitään auki
kolmesti
Ja tiedä, että se on vasta alkusoittoa
Tiedä, että sinä vapaaehtoisesti
asetat lapsesi veitsen alle ja katsot miten hänet on viillelty

Katso, miten lapsesi lopettaa hengittämisen
ja muuttuu siniseksi
Ota hänet syliin
ja katso, miten hän on kuolemassa
Katso, miten et kantapäästä ei ehjää ihoa löydy

Hymyile, olet helvetissä

Kiinni minusta

Et saa minua rakastamaan itseäni
tunnustamaan omaa arvoani
Olen aina saanut kuulla olevani huono
täysin tähän elämään kelpaamaton
Ei sitä hetkessä muuteta
etenkin kun kehuista on ollut puutetta
En sulta aina usko sanaakaan
epäilen et ajat usein omaa etuaan
Ei asiaa paranna satunnaiset haukkumiset
on haukuille maaperät hyvin otolliset
On niille tehty vuosien pohjatyöt
kerätty sato ja hoidettu kylvötyöt

On aika toivottaa teidät kaikki painumaan vittuun
hukkumaan lämpimään lehmänlantaliejuun
Toivottavasti keräätte vielä voimanne kerran haukkuaksenne
ja tunnette miten paska täyttää suunne

On rakkaus myös kiinni minusta
en osaa katsoa itseäni peilistä
Näen vain kaikki epäkohdat
enkä kokonaisuudet, asiat sinun kehumat
kauneus, tissit ja iso peppu
Se on ollut aina minun selkäreppu
Kai meillä kaikilla on omat taakkamme
on jossain piilossa oma kauneutemme
Minulla on ensimmäisenä näkymätön pelko
kysymys siitä, että kelpaanko
Olenko kenenkään rakkauden arvoinen
ansaitsenko joskus olla onnellinen

On aika toivottaa teidät kaikki painumaan vittuun
hukkumaan lämpimään lehmänlantaliejuun
Toivottavasti keräätte vielä voimanne kerran haukkuaksenne
ja tunnette miten paska täyttää suunne

Haisuli

Hai, hai, haiseva haisuli
Muumimaan pikku vipeltäjä
Ruskea pikku karvatassu
tahattomasti hassu

Hai, hai haiseva haisuli
Muumimaan koulukiusattu
Metsän siimeksissä piileskelevä
yksinäisyydessä elävä

Hai, hai haiseva haisuli
Muumimaan räkänokka
Piikikäs piikittäjä
vai syrjinnästä kärsijä


*Runotorstaihin osallistuva runo. Haastesanana oli "Haisuli". Linkki runotorstain sivulle http://runoruno.vuodatus.net/

Äidinikävä

Kuulen miten lapsi huutaa äidinikäväänsä
itkee aitoa tunnetta
Tunnen sen sydämessäni
Tiedän että sinä tyttöpieni joudut samaan
itkemään äidinikävääsi
Päivästä toiseen kalterisängyn takana

Voi miten kirkas sielu sinulla onkaan
Se lentää vapaana vaikka sinä
olisit kahlehdittuna sänkyysi
omaan ruumiisesi
Lennät vapaana kuin taivaanlintu
minun luokseni
Puristat kädestä ja me lennämme yhdessä

Tiedän että vuodet kuluvat
ja sairaalareissut lähestyvät
Tiedän että sinä kasvat ymmärtämään äidinikävää
Naapuritytössä kuulen sinun äänesi
Ja sieluni itkee

Kipinä

Pieni toivon kipinä
ja piilotettu kapinahenki
Mieleni tekisi potkia persuuksiin
ottaa tukasta kiinni ja ravistaa
Huutaa olevani paikalla
Huutaa, että minut huomattaisiin
käskettäisiin lepäämään
tai vietäisiin ravintolaan
kohdeltaisiin kuin kuningatarta

Mutta minä vain pistän
valitan kuin akka
nalkuttava kuningatarherhiläinen
Piilotan kapinan jonnekin
mutta toivon
Sen minä säilytän

Kevät

Haluaisin kirjoittaa runoja keväästä
puissa livertävistä linnuista
ja vihertävistä hiirenkorvista
ja muista pikku piipertäjistä
sammaleen korsien seassa
sekä kaupungin valoissa
Ja rakkaudesta
jota pienet disneypulut kuvastavat
keskuspuiston lehvistössä

Mutta kevät tuntuu kaukaiselta

Näen itseni

Näen itseni nurkassa itkemässä
kädet polvien ympärille kiedottuina
Ruumiini toimii
hymyilee jopa
hoitaa rutiinit
Mutta minä olen nurkassa piilossa
Itkemässä

Sade

Jonain päivänä sade lakkaa
kaatumasta päälleni
vyörymästä yli rännien
tulvimasta yli pääni

Jonain päivänä synkkyyttä uhkuvat pilvet
mustaakin mustemmat
paholaisen kätyrit
rakoilevat
Näen aavistuksen sineä
ja mullasta nousee uusi taimi

Jotain sanottavaa

Ei musta ole lyyrikoksi
jään aina aivan liian ennalta arvattavaksi
Hei kuunnelkaa! Mulla on oikeesti jotain sanottavaa
tekis mieli kurkku suorana huutaa
Silti tuntuu että toistelen toisten sanoja
tyhjiä lauseita sekä fraaseja vanhoja
Ryöstän ne muiden suista asti
vaikka omiakin olis ihan kivasti

Olis upeaa olla Lily Allen
ja omata titteli suoran puheen kuningattaren
Tai Apulannan Toni, mut vähemmän munaa
Asennetta tosin ei saa päästää unohtumaan
Jotkut valittaa taloudesta
tai siitä kun muut valittaa valituksen ilosta
Kaikki on okei kunhan oot laiha
Silloin sulla on varaa olla saita
sanoissas tyhjän puhuja
tai niin kuin mä, jaarittelija
kun en suusta saa ulos sitä mitä haluan
kierrän asiaa kuin ympäri avoimen haudan

Ei kantti kestä
puhua asioiden tärkeydestä
On oma sensuuri liian suuri
ja pääasia syvällä kuin puun juuri
On kauhistus jos joku kattoo mua oudosti
siks kun sanoin suuni puhtaaksi
On oma pääni isoin este
Se joskus toimii kuin jarruneste
Ehkä sanani otettaisiin paremmin vastaan
jos olisin laiha ja hyvin paha suustaan

Oon aina ollut äärettömän ujo
kai siks kun oon aina kuullu olevani hieman rujo
On paljon helpompaa piiloutua
ja seinän väriin sulautua
kun pitää oman suunsa kiinni
eikä tuo mielipidettään ilmi

On pääni täynnä hyviä ideoita
ja tuon joskus ilmikin noita
mut usein ideat nuo täysin sivuutetaan
on kuin kukaan ei mua kuuntelisikaan
Ja sit joku toinen esittelee ideani ominansa
ja kuuntelen miten kehuu kansa
Pidän edelleen suuni kiinni
vaik voisin ottaa kunnian omiin nimiini
Mut nyt on tullut aika huutaa ja laulaa
Hei kuunnelkaa, mulla on oikeesti jotain sanottavaa