Lainasin sinut sairaalalle hetkeksi
ja tuo hetki venyi melkein vuodeksi
Mitä kaikkea me menetimmekään
En ollut paikalla kun aloit itkemään
En tarjonnut sinulle lohduttavaa syliä
En nähnyt ensimmäistä hymyä
En tuudittanut sinua uneen
En aina uskonut edes huomiseen
Laitoin elämäni täysin jäihin
vain odotin että sinut kotiin saisin
Olin vain tyhjä kuori
Minusta valui suru, tuska ja huoli
Miten ihmeessä siinä voi elää
kun jokainen päivä maton altani vetää
Silti annoin rakkauden siemenen itää
odottaen päivää jolloin usko tulevaan pitää
Vaadin ja hoidan sitä huolella
ja aion sinua kaikelta suojella
Hieno
VastaaPoistaOdotuksen tuska, kaipaus joka leijailee huoneen nurkissa.
Heikko ja hidas alku elämälle,mutta toivo elää.
Hienosti kirjoitettu, Suru valui sanojen välistä.
Hei,
VastaaPoistaHaluan antaa Sinulle tunnustuksen blogistasi. Käyppä kopioimassa blogiisi "Liebsterblog"-kuva tästä linkistä. http://sielunsolinaa.blogspot.com/2012/02/liebsterblog-tunnustus.html
Innolla odottelen uusia runojasi!
Kiitos Susanna!
Poista