tiistai 16. elokuuta 2011

Lupaus

Lainasin sinut sairaalalle hetkeksi
ja tuo hetki venyi melkein vuodeksi
Mitä kaikkea me menetimmekään

En ollut paikalla kun aloit itkemään
En tarjonnut sinulle lohduttavaa syliä
En nähnyt ensimmäistä hymyä
En tuudittanut sinua uneen
En aina uskonut edes huomiseen

Laitoin elämäni täysin jäihin
vain odotin että sinut kotiin saisin
Olin vain tyhjä kuori
Minusta valui suru, tuska ja huoli

Miten ihmeessä siinä voi elää
kun jokainen päivä maton altani vetää
Silti annoin rakkauden siemenen itää
odottaen päivää jolloin usko tulevaan pitää
Vaadin ja hoidan sitä huolella
ja aion sinua kaikelta suojella

3 kommenttia:

  1. Hieno

    Odotuksen tuska, kaipaus joka leijailee huoneen nurkissa.
    Heikko ja hidas alku elämälle,mutta toivo elää.

    Hienosti kirjoitettu, Suru valui sanojen välistä.

    VastaaPoista
  2. Hei,
    Haluan antaa Sinulle tunnustuksen blogistasi. Käyppä kopioimassa blogiisi "Liebsterblog"-kuva tästä linkistä. http://sielunsolinaa.blogspot.com/2012/02/liebsterblog-tunnustus.html
    Innolla odottelen uusia runojasi!

    VastaaPoista