sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Loppuuko suru itkemällä?

Loppuuko suru itkemällä?

Saako toivo kaiken muuttuman hyväksi?
Saapuuko onni hymyilemällä?
Vaikka hymy olisi epäaito
Haihtuuko ahdistus ulkoilemalla
Pitääkö kiire pään selvänä?
Saako rauhan rukoilemalla?
Tuleeko minulle todella apu, jos rukoilen tarpeeksi voimakkaasti,
tarpeeksi ahkerasti?

Hetken unohdus on autuasta
kiire pitää ajatukset toisaalla
tai uni, joka on unetonta
vailla näkyjä tai muistoja

Illan yksinäinen hetki
on kuitenkin paholaisen tunti
jolloin omat riivaajat saapuvat
kellot kumisten

Painajainen

Useasti tuntuu, että viime vuosi oli vain unta
loppumatonta painajaista
tai huono fiktiokirja
tuhannen sivun kidutusopas

Elokuvaa ei kukaan viime vuodesta tekisi
koska elokuvassa pitää olla myös jotain iloa
se ei käy
että katsomo itkee vuolaana
muodostaen valuvan puron lattialle

Jos viime vuosi olisi kuitenkin ollut painajaista
se olisi loppunut kirkaisuun
Ja kylmä hiki olisi valunut selkääni pitkin

Niin ei käynyt

Joten minä jatkan painajaisen elämistä
ja menen nukkumaan saadakseni rauhan