Loppuuko suru itkemällä?
Saako toivo kaiken muuttuman hyväksi?
Saapuuko onni hymyilemällä?
Vaikka hymy olisi epäaito
Haihtuuko ahdistus ulkoilemalla
Pitääkö kiire pään selvänä?
Saako rauhan rukoilemalla?
Tuleeko minulle todella apu, jos rukoilen tarpeeksi voimakkaasti,
tarpeeksi ahkerasti?
Hetken unohdus on autuasta
kiire pitää ajatukset toisaalla
tai uni, joka on unetonta
vailla näkyjä tai muistoja
Illan yksinäinen hetki
on kuitenkin paholaisen tunti
jolloin omat riivaajat saapuvat
kellot kumisten
Runotarha on runoblogi, jossa julkaisen omia runojani, sekä tuoreita että vuosien saatossa laatikkoon kertyneitä.
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Loppuuko suru itkemällä?
Tunnisteet:
apu,
ilta,
itkeminen,
itku,
kello,
paholainen,
painajainen,
riivaaja,
rukous,
suru,
yksinäinen
Painajainen
Useasti tuntuu, että viime vuosi oli vain unta
loppumatonta painajaista
tai huono fiktiokirja
tuhannen sivun kidutusopas
Elokuvaa ei kukaan viime vuodesta tekisi
koska elokuvassa pitää olla myös jotain iloa
se ei käy
että katsomo itkee vuolaana
muodostaen valuvan puron lattialle
Jos viime vuosi olisi kuitenkin ollut painajaista
se olisi loppunut kirkaisuun
Ja kylmä hiki olisi valunut selkääni pitkin
Niin ei käynyt
Joten minä jatkan painajaisen elämistä
ja menen nukkumaan saadakseni rauhan
loppumatonta painajaista
tai huono fiktiokirja
tuhannen sivun kidutusopas
Elokuvaa ei kukaan viime vuodesta tekisi
koska elokuvassa pitää olla myös jotain iloa
se ei käy
että katsomo itkee vuolaana
muodostaen valuvan puron lattialle
Jos viime vuosi olisi kuitenkin ollut painajaista
se olisi loppunut kirkaisuun
Ja kylmä hiki olisi valunut selkääni pitkin
Niin ei käynyt
Joten minä jatkan painajaisen elämistä
ja menen nukkumaan saadakseni rauhan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)