Tämä on taas yksi niistä päivistä
jolloin mikään ei tunnu miltään
Jolloin haluan eristäytyä
ja olla vain yksin
Kädet ristissä rinnallani
pyörin paikallani
kunnes verkko on kitoutunut ympärilleni
tiukaksi koteloksi
Kaadun sohvalle päiväksi
pariksi
ja turrun eteeni tuijottaen
mustaa laatikkoa
Ei iloa
ei onnea
ei surua
ei myötätuntoa
Ei mitään
Havahdun
On aika murtautua kotelostani
ja muuttua
Vaikka tähän runoon sisältyy tuskaa ja alakuloa, siinä on myös positiivisuutta.
VastaaPoista