Kesäkummitus

Shh, nyt se tulee
hiipii hiljaa yli meren
yltyy, yltyy, sua kovistelee
mukaan tempaa sut, mut herättäen
Tyyntyy, yltyy, tyyntyy, yltyy
Kovaa laukkaa ratsullansa
kunnes hieman jo heltyy
Asettuu olemaan aloillansa
Se nostaa hameen helmaa
ja hiuksilla leikittelee
Se sinutkin mukaansa tempaa
piruettejansa pyörittelee

Shh, ollaan hiljaa
Se ei saa säikähtää
Katso, miten se tanssittaa viljaa
ja välillä vähän ärähtää
Nyt se tanssahtelee koivikossa
ja tuo tuulahduksen muualta
Maista noista joissa
tuntuu aina niin kuumalta
Voit astia kostean saariston
ja jos oikein pinnistät niin
myös mausteisen välimeren rannikon
kuiskeet kantautuu sun korviin
Naurua, kikatusta, iloa
se kantaa mukanaan sylissään
Ehkä myös kuumaa himoa
alkua uuteen elämään

Shh, katso tuonne
Se poistuu, se juoksee
On taas syksyn enne
tunne, miten kaikki viilenee
Jo häipyy kesäkummitus
mutta älä huoli
Ei tämä ole lopetus
Se palaa nopeammin kuin nuoli
ja kauniimpana kuin viaton ajatus
Vain odotat hetken ajan yli
ja sulje tämä sydämeesi
Jo odottaa sua sen syli
Se löytää sun polkusi, tiesi

* Runotorstain 211. haaste. Haastesanana on kesäkummitus ja taustana ote Tove Janssonin kirjasta Muumimapan urotyöt (WSOY 1963).