Pyramidi

Olen korttipyramidin alin kerros
Kaikki rakentaa varaani
ja saa voimansa minusta
Mutta kukaan ei huomaa
että minä horjun
Vapisen tuulessa

Keijutyttöni

Hento sipaisu vatsassani
muistutus sinusta
Näen sinun pyörivän vaaleanpunaisessa hattarassa
kikattavan ja kihertävän
imien peukaloa ja nyrpistäen nenää
Olen varma, että synnyt siivet selässäsi

* Pöytälaatikkotuotantoa vuodelta 2009

Yhtä odotusta

Odotan sinua töistä
Odotan sinua kaupasta
Odotan, että soitat
ja kiirehdit puhelua
Kerrot omat asiasi
omani odottaa iltaa

Odotan, että hoidat paperityöt
Odotan, että saat syötyä ja hengähdettyä
Odotan, että tulet viereeni
sängyssä kaappaat syliisi
Avaan suuni ja huomaan sinun jo nukkuvan
Odotan aamua
ja huomaan sinun jo lähteneen

Suvivirsi

Jo joutui armas aika
ja suvi suloinen
ihailen tätä vaikka
odottaa hetkonen
Nyt tulevaisuus viepi
taas kohti haavetta
se ilon onnen suopi
ja mulle mainetta

On mulla haave kaunis
tuo onnen saaminen
ajatus siitä oitis
tuo mielen iloisen
ei sitä mikään estä
ei murhe maailman
ei puute eikä hätä
ei mutka elämän

On onni mulle perhe
ja lapsi suloinen
jos saisin olla terve
myös työtä tarvitsen
ois maailmani täysi
mit minä haluan
sen elo mulle soisi
nyt sitä odotan

* Runotorstain 210. haaste ja aiheena on suvivirsi.

Kuoppa

Joka kerta minä mietin miten
toiselle voi olla niin ilkeä
kuoppaa täynnä ivaa
kaivaa ja kaapii
se toisen niskaan
Itse silti
siihen aina myös syyllistyn
Lankeaa myös enkeli kultainen

Runotorstain 209. haaste "Joka toiselle kuoppaa kaivaa..."

Haasteen pohjalta kannattaa lukea vain rivin ensimmäiset sanat.

Istun ja katson

Istun ja katson
lämmin vesi kutittelee varpaitani

Istun ja katson
tuuli tuo mukaan tuoksut
kesän ja kostean mullan

Istun ja katson
laiturin päässä
heiluttelen jalkojani
ja vedän syvään henkeä

Istun ja katson
veden yli
kuinka kuu luo sillan naapurisaareen
jossa joku toinen
istuu ja katsoo

Istun ja katson
miettimättä
huolehtimatta
maailman murheita
jotka eivät minua huoleta
olen vain nyt ja tässä

Istun ja katson

Runotorstain 208. haaste. Haasteena on ote nuortenkirjasta.

"Aurinko laski. Se oli tehnyt pitkän päivätyön ja oli väsynyt. Kuu kipusi vuorostaan taivaalle ja jäi sinne oranssisena möhkäleenä. Ilta illalta sen valo oli vain voimistunut. Nyt se oli täysi, ja vain kuin ihmeen avulla se tuntui pysyvän veden yllä. Se oli kuin lyhty tai valtava karnevaalipallo, ja se hehkui ja näytti siltä kuin siitä olisi sinkoillut kipunoita tyynen veden pintaan. Laaja hiekkaranta oli hiljainen." Merja Otava, Priska (1959; WSOY 2001 : 5.)

Omat haamut, aaveet

omat haamut
mustat aaveet
viikatteet olallaan
seuraavat minua
askel askeleelta
aina yhden perässä
kuulen selkäni takaa
kuisketta
ja tiedän
ne ovat siellä
taas
odottaen
hetkeä jolloin horjahdan
hidastan
pysähdyn
otetta kaulastani
melkein jo tunnen hipaisun niskassani
ne aaveet
minun haamut
mustat
ajatukset