sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Ahneus hotkaisee välipalaksi

Ahneus tekee meistä onnettomia
ja saa meidät aina kaipaamaan lisää
Se tekee meidän tyytymättömäksi omaan elämään
liian vähän, liian arkista, liian tylsää
Liian on ahnea sana

Ahneus hotkaisee välipalaksi
ja jättää oletuksen raon tulevalle
Ahneus täyttää hetkeksi
Suo pienen nautinnon
muttei tyydytä

Ahneus ei tunne onnea
Ahneus ei tunne tätä hetkeä
Ahneus haluaa saada kaikki
nyt
minulle
heti
Ja se ei riitä

* Runotorstain 185.haaste sanasta ahneus

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kämmen

Pehmeät kädet
pienet, sirot ja hennot
kuin lapsella
Ja näissä pitelen hänen sydäntään

Raja

Minulla on näkymätön raja
jota en ylitä

Yllytän itseäni
tekemään uhkarohkean, huimapäisen hypyn
rajan toiselle puolelle
Sieltä minä heilutan ja huiskutan
hymyilen ja huutelen
"Hei, täällä minä olen"
Ja palaan nopeasti takaisin

Minulla on raja
joka on ja pysyy
Se on minun turvani
Se on minun esteeni
Sen sisällä on pehmoista ja turvallista
mutta minä haluan ulos
ulos, ulos, ulos
tuulettumaan
tuntemaan huiman rohkeuden
adrenaliinisuihkun

Minä istun rajan sisäpuolella
Peilikuvani on ulkona
katselee minua ja ilkkuu
Mamis, mamis

Olkoon
Olkoon niin
Raja on ja pysyy
Joskus minä vielä teen sen ja näytän
kuinka hurja minä olen
Mutta nyt
Täällä on niin ihanan pehmoista

* Runotorstain 186. haaste sanasta raja. Runotorstain runot ovat ajatuksenvirtaa, jota ei ole muokattu, käsitelty tai harkittu.

Runot kertovat tarinaa

Runot kertovat tarinaa
arkisesta aherruksesta
rakkauden voimasta
tunteiden pyhyydestä
rumista kasvoista, ihmisen rumuudesta
Runot kertovat tarinaa
jokaisen omasta elämästä

Lapseni ovat kauniit

En osaa kertoa lasteni ihanuudesta
koska aamuni alkaa päänsäryllä
jo valmiilla väsymyksellä
Jatkuu kirkumisella
ja ainaisilla itkuilla
Olen kireä kuin viulunkieli
valmiina napsahtamaan
ja laulamaan omaa lauluani
Lapseni ovat kauniit
mutten osaa kertoa sitä
Osaan vain sanoa
Rakastan teitä

Keijunsiivet

Jonain päivänä
kasvatan keijunsiivet
pinkit ja untuvaiset
hopeasta kimaltelevat
Säteilen aurinkoa ympärilleni
Leijun kuun usvassa
hopeatietä pitkin
Tanssin kevyitä piruetteja
pyörin onnen huumassa
kohti tähtien täyttämää kimaltavaa pimeyttä
Jonain päivänä
kasvatan keijun siivet
Huumaan läsnäolijat onnellani
ja saan heidät hymyilemään

Päätös

On ihmisiä, jotka laulaa
ja ihmisiä, jotka naulaa lautaa tai pauhaa rauhaa
On ihmisiä, jotka välittää läheisistään
ja ihmisiä, jotka vähät välittää
On sinun tehtäväsi päättää itsestään
kumpaan ryhmään kuulut
Pelkäätkö asettaa itsesi alttiiksi
ja rakastaa kuin hullut
Vai oletko yksi niistä hulluista
jotka juoksevat alasti kaduilla huutaen
elän elämäni sinua rakastaen
Saat itse tehdä sen valinnan
elätkö elämäsi turhista valittaen
vai sitä oikeaa rakkautta vaalien

On ihmisiä, jotka jakaa omistaan
ja ihmisiä, jotka hautoo itsemurhaa
Se päätös on sinun itse tehtävä
oletko rakkauden arpapeliin lähtevä