tiistai 30. marraskuuta 2010

Satumaailma

Haluaisin vain haaveilla
uppoutua satumaailmaan
ja kadota kaninkolosta
kauniille niitylle
Mutta ilman Liisaa
ja kuningatarta

Haluaisin vain uneksia
prinsessalinnoista ja mekoista
uljaista prinssirohkeista
Jossa kello ei koskaan löisi kahtatoista
ja paha äitipuoli olisi tuntematon käsite

Haluaisin vain toivoa
että oman elämäni sepesudet
putoaisivat kaivoon
ja antaisivat punahilkan hypellä ilosta

Ohje päivän varalle

Ylläty kerran päivässä
Muuta yksi asia itsessäsi
itke, naura, raivoa
Riistä hiuksia päästäsi
ja pompi tasajalkaa
Anna anteeksi ja unohda
Naura vielä kerran
itsellesi

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Vanha valokuva

Näin vanhan valokuvan
niin mieleen painuvan
Oli kuva jo haalistunut
sen kulma rusehtunut
monien käsien koskema
ja kahvinkin tahrima

Silti tuo mustavalkokuva
yksinäistä naista esittävä
kertoi minulle paljon enemmän
kuin digikuva nykyelämän
Kuvan naisen uurteet
ja kasvojen lempeät piirteet
kertoivat elettyä elämää
Niin paljon pahaa ja hyvää
Yksinäisiä
työntäyteisiä hetkiä
ja pieniä levon tuokioita
saatuja ilon tunteita

Mitä tuo nainen onkaan tehnyt
Olkoon hänen toiveensa täyttynyt

En tiedä mitään

En tiedä mitään
en yhtään mitään
Olen tyhmä paska
Pelkkä ajatuksen tuska
Saa minut raivostumaan
ja entisestään tyhmentymään

* Runotorstain 181. haaste aiheesta "en tiedä mitään". Haluaisin taas muistuttaa, että runotorstain runot ovat käsittelemätöntä ajatuksenvirtaa. Minkä sitä voi sille, mitä mieleen pälkähtää. :o)

Mahdoton paikka

Haluan kasvaa aikuiseksi
sellaiseksi
jonka näen mielessäni
haavekuvassani
Sisäinen kasvu on tärkeämpää
ja pysyvämpää
kuin ulkoiset saavutukset
taloudelliset fokukset

En mittaa menestystä rahana
tai tittelinä hienona
työpaikka-arvostuksena
tai hulppeana autona
Menestys näkyy itsessäni
omana polkunani
jota kulkiessani
saavutan tavoitteeni
tyytyväisenä itseeni
kasvavana luonteena
ja sitä kautta säteilevänä onnena

En usko että se on mahdoton paikka
taikka
onko sitä koskaan tyytyväinen
valmis täysikasvuinen

* Runotorstain 182. haaste aiheesta mahdoton paikka.

!

Täytän tyhjän sivun viivoilla ja pisteillä
Kaiken maailman perkeleet eivät riitä
kertomaan
mitä haluan sanoa

Viiva ja piste

* Runotorstain 183. haaste aiheesta !.

Ahneus hotkaisee välipalaksi

Ahneus tekee meistä onnettomia
ja saa meidät aina kaipaamaan lisää
Se tekee meidän tyytymättömäksi omaan elämään
liian vähän, liian arkista, liian tylsää
Liian on ahnea sana

Ahneus hotkaisee välipalaksi
ja jättää oletuksen raon tulevalle
Ahneus täyttää hetkeksi
Suo pienen nautinnon
muttei tyydytä

Ahneus ei tunne onnea
Ahneus ei tunne tätä hetkeä
Ahneus haluaa saada kaikki
nyt
minulle
heti
Ja se ei riitä

* Runotorstain 185.haaste sanasta ahneus

perjantai 26. marraskuuta 2010

Kämmen

Pehmeät kädet
pienet, sirot ja hennot
kuin lapsella
Ja näissä pitelen hänen sydäntään

Raja

Minulla on näkymätön raja
jota en ylitä

Yllytän itseäni
tekemään uhkarohkean, huimapäisen hypyn
rajan toiselle puolelle
Sieltä minä heilutan ja huiskutan
hymyilen ja huutelen
"Hei, täällä minä olen"
Ja palaan nopeasti takaisin

Minulla on raja
joka on ja pysyy
Se on minun turvani
Se on minun esteeni
Sen sisällä on pehmoista ja turvallista
mutta minä haluan ulos
ulos, ulos, ulos
tuulettumaan
tuntemaan huiman rohkeuden
adrenaliinisuihkun

Minä istun rajan sisäpuolella
Peilikuvani on ulkona
katselee minua ja ilkkuu
Mamis, mamis

Olkoon
Olkoon niin
Raja on ja pysyy
Joskus minä vielä teen sen ja näytän
kuinka hurja minä olen
Mutta nyt
Täällä on niin ihanan pehmoista

* Runotorstain 186. haaste sanasta raja. Runotorstain runot ovat ajatuksenvirtaa, jota ei ole muokattu, käsitelty tai harkittu.

Runot kertovat tarinaa

Runot kertovat tarinaa
arkisesta aherruksesta
rakkauden voimasta
tunteiden pyhyydestä
rumista kasvoista, ihmisen rumuudesta
Runot kertovat tarinaa
jokaisen omasta elämästä

Lapseni ovat kauniit

En osaa kertoa lasteni ihanuudesta
koska aamuni alkaa päänsäryllä
jo valmiilla väsymyksellä
Jatkuu kirkumisella
ja ainaisilla itkuilla
Olen kireä kuin viulunkieli
valmiina napsahtamaan
ja laulamaan omaa lauluani
Lapseni ovat kauniit
mutten osaa kertoa sitä
Osaan vain sanoa
Rakastan teitä

Keijunsiivet

Jonain päivänä
kasvatan keijunsiivet
pinkit ja untuvaiset
hopeasta kimaltelevat
Säteilen aurinkoa ympärilleni
Leijun kuun usvassa
hopeatietä pitkin
Tanssin kevyitä piruetteja
pyörin onnen huumassa
kohti tähtien täyttämää kimaltavaa pimeyttä
Jonain päivänä
kasvatan keijun siivet
Huumaan läsnäolijat onnellani
ja saan heidät hymyilemään

Päätös

On ihmisiä, jotka laulaa
ja ihmisiä, jotka naulaa lautaa tai pauhaa rauhaa
On ihmisiä, jotka välittää läheisistään
ja ihmisiä, jotka vähät välittää
On sinun tehtäväsi päättää itsestään
kumpaan ryhmään kuulut
Pelkäätkö asettaa itsesi alttiiksi
ja rakastaa kuin hullut
Vai oletko yksi niistä hulluista
jotka juoksevat alasti kaduilla huutaen
elän elämäni sinua rakastaen
Saat itse tehdä sen valinnan
elätkö elämäsi turhista valittaen
vai sitä oikeaa rakkautta vaalien

On ihmisiä, jotka jakaa omistaan
ja ihmisiä, jotka hautoo itsemurhaa
Se päätös on sinun itse tehtävä
oletko rakkauden arpapeliin lähtevä